Kahvi porisee, puuro on keitetty, croisantit leivottu ja keittiössä tuoksuu paistettu kananmuna ja pekoni... Talkooväen aamupala on katettu pöytään, tervetuloa syömään!
Me oltiin aika nuoria silloin kun aloimme rakentamaan taloamme, 27-vuotiaita muistaakseni. Meillä oli paljon unelmia, selkeä määränpää ja tahtotila, iso nippu suunnitelmia ja piirustuksia sekä osuuspankista laina tilillä odottamassa. Isäni on vanha rakennusmies, jolla on hurjasti tietoa ja ammattitaitoa kertynyt vuosien saatossa, ilman isän sitoutumista tähän rakennusprojektiin ei oltais välttämättä päästy maaliin.... Vuosi rakennettiin ja aika monen monena aamuna isä heräili raksan pihasta omasta asuntoautostaan, veti työhaalarit päälle ja jatkoi siitä mihin edellisenä päivänä oli päästy!!
Meillä ei lapsuudenkodissa pyöritty rahassa, eikä osteltu markkinoiden hienoimpia merkkivaatteita, mutta nyt aikuisena sen on tajunnut, että me saatiinkin paljon enemmän. Meillä on vanhemmat, jotka eivät koskaan kyseenalaistaneet tai epäilleet suunnitelmiamme, vaan olivat aina pyynteettömästi auttamassa projekteissamme. Meille ei koskaan sanottu, että "älkää nyt tollasta tehkö" tai "tossa nyt ei ole mitään järkeä" vaan asenne oli isälläkin aina se, että "no, mietittääs miten se saatais parhaiten toteutettua"!
Luulin naivisti, että talkoilu loppuu siihen, kun päästään muuttamaan. Mutta 11v ollaan nyt asuttu ja joka ikinen vuosi ollaan jotain rakennettu tai väsätty mihin on vanhempien apua tarvittu :) On tehty piharakennusta/saunatupaa useampi vuosi, on istutettu kuusiaitaa, perustettu nurmikkoa, aidattu metalliaidalla pihapiiriä koiria varten, on rakennettu terassia, on tehty ulkoaltaalle terassia, on tehty sisäremonttia, on tehty pihaterassi jo kerran uusiksikin... Niin ja suunnitelmia kyllä riittää vielä jatkoakin varten!
Ensi kerralla taitaa muuten olla fiksua tarjota aamupalalla myös shampanjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti