Eihän meille alunperin pitänyt tulla yhtään eläintä, kunnes Pipsa-westie sitten muutti meille 2005! Voi sitä riemua ja hellyyttä pienen valkoisen, aina iloisen koiranpennun kanssa ❤️ No mutta enempää meille ei ainakaan tule eläimiä, yhdessä on ihan sopivasti!
Eräänä syksyisenä päivänä 2007 huomasin, että meillä asustaa kaksi poika gerbiiliä Haisuli ja Hemuli. No mutta enempää meille ei sitten kyllä eläimiä tule!
Ei tule ei, kunnes keväällä 2008 huomasin makaavani lattialla selällään porkkana kädessä houkuttelemassa jänistä kainalooni ;) Perheeseemme muutti Lapualta kääpiöluppakorvakani Kalle. Voi sitä pientä pupua, maailman pehmein turkki ja se pieni valkoinen hännäntupsu, joka vaan heilui kun hän juoksenteli asunnossamme... No mutta nyt riittää, perheemme eläinluku on täynnä!!
Kunnes... Niin kunnes huomasin keväisessä aamuauringossa seisovani pissattamassa pihalla todella todella pientä ja mustaa kaveria, jolla oli rusetti päässä. Joo, tervetuloa perheeseemme Yorkshirenterrieri Maisa :) Elettiin siis kevättä 2010. Ja jos joku kehtaa vielä ottaa puheeksi jonkun kivan lemmikin ottamisen perheeseemme, se karkoitettakoon perheestämme ikuisesti...
No niin KISSA!!! Kukaanhan ei puhunut tällä kertaa kissan ottamisesta (ainakaan ääneen), se tuli meille vaan hoitoon..... Hahahahah. Tyttäremme poikakaverin kotona oli allergisoiduttu kissalle ja 5v kolli nimeltään Kissa selaili etuovi.comia, että löytyisikö jostain joku kiva uusi kämppä. Vaatimuksena oli että sänky olisi mahdollisimman lähellä ruokakuppia ja jääkaappia. Koiria ei saisi missään nimessä olla, hän inhosi niitä. Ja pitäisi saada elää vapaata kissan elämää ja saalistaa yöt vapaana hiiriä ja ehkä myös söpöjä kylän misuja ;) Myös iso piha katsottaisiin plussaksi, jotta saisi kaivella pissakuoppia, koska sisävessaa hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt.... SIITÄ SE AJATUS SITTEN LÄHTI...!
Joku fiksu lukija varmaan jo arvaa, että miten tarina jatkuu... Se jatkuu juuri niin, että perheemme on lisääntynyt ja meillä asuu sisäkissa, joka käyttää sisävessaa ja nukkuu kahden koiran kainalossa <3
Olen ollut pitkään sairaslomalla ja tämä Kissa on ollut kyllä paras terapeuttini! Olen aina ollut niin koiraihminen ja en ole voinut kuvitellakkaan elämääni kissan kanssa, mutta se rauhallisuus, ystävällisyys ja jumalointi, jota olen saanut tältä kaverilta on sulattanut sydämeni aivan täysin. Ei haittaa, vaikka toinen korva on ihan lurppa ja toinen kulmahammas poikki, sopii vaan paremmin meidän sakkiin! Kissa sai meillä uuden nimen: Kirppu <3
Kiitos Saija :) Eläimet on kyllä niin ihania!
VastaaPoista