Olen 38v puutarhatöistä nautiskeleva nainen. Olen asunut lähes koko lapsuuteni maalla ja nykyään asun perheeni kanssa Turun seudulla pienessä maalaiskunnan taajamassa. Asumme sinisessä omakotitalossa työllä ja hikipisaroilla kasvatetun kuusiaidan ympäröimänä. Rakennusajoista on nyt reilu kymmenen vuotta aikaa ja mites sitä sanotaan, että aika kultaa muistot... Kyllä niin kantapään kautta on opelteltu monia asioita tässä vuosien varrella!
Katkerimpana muistona ehkä nurmikon viimeistely muutamia vuosia sitten. Puutarhasta oli nypitty rikkaruohot, oli lannoitettu perennat ja pensaat, kukkapenkit kukoisti, linnut lauloit ja perhoset lenteli, oli niin sanotusti täydellisen kaunista, mutta perfektionistinen luonteeni halusi vielä "viimeistellä" kauniin ja tuuhean nurmikon ihan täydelliseksi. Iltamyöhäisellä hattu päähän ja painepullon kanssa ruiskuttamaan voikukkasen lehtiä. 1300m2 kykin takapuoli ylhäällä kiertäen nurmialuetta ympäri ruiskuttaen jokaikisen voikukan. Ruiskuttamisen jälkeen siinä sitten istuin yksistäni alkuyön rauhaa katselemaan terassillemme ja huokaisin onnellisuuttani, miten paljon puutarha toikaan nautintoa. Seuraavana aamuna kävin heti kurkkaamassa, että joko rikkaruohomyrkky alkaa vaikuttamaan. No, eihän se nyt vielä ollut mitään ehtinyt tekemään. Mutta eipä siinä sitten kauaa mennyt, kun kehaisin miehellenikin, että kyllä se kuule oli tehokasta ainetta, että siellä on alkanut jo voikukat ruskistumaan. Vielä kahdella seuraavallakin pihan tutkailukierroksella vakuuttelin itselleni kuinka tehokasta se oli. Mutta se tehokkuus vaan jatkoi matkaansa ja aika kirvelevän katkeraa oli huomata, että aivan koko nurmikkomme oli täynnä kattilan kannen kokoisia kuolleita läikkiä. Ei naurattanut, ei! Ruiskupullossa olikin ollut Rounduppia....
No seuraavat viikot uskottelin itselleni, että kyllä se jäljelle jäänyt nurmikko siitä lähtee leviämään kuolleiden kohtien päälle, kun tässä vähän levitellään kaupan kalleinta biolannoitetta ja kastellaan. Mutta kuulkas, että ei se siitä mihinkään lähtenyt. No sitä siinä sitten paikkailtiin ja rapsuteltiin koko kesä ja seuraavana kesänä meillä oli dalmatialaisnurmikko, koska uudet kohdat nurmikkoa oli sitten ihan jotain eri siemenlajia eli vanha nurmikko oli tumman vihreää ja uudet "pallot" oli aivan vaalean vihreää nurmikkoa, joka myös kasvoi huomattavasti nopeammin kuin vanha. No mutta nyt on vuosien saatossa värit ja kasvut tasaantuneet tonne kovaan savimaahan voikukkien alle ja itseasiassa nurmikko taas näyttäisi tarvitsevan vähän "viimeistelyä" :D
Perhe
Pääsääntöisesti teen kaikki piha- ja puutarhatyöt itse, mutta mieheni osallistuu useimmin puutarhajätteiden poisviemiseen. Hän ei varsinaisesti ole niin kovin kiinnostunut mistään pihatöistä lumenluontia lukuunottamatta, mutta eipä hän laita kauheasti vastaankaan eli saan suunnitella ja tehdä, kunhan teen itse :)
Perheemme lapset ovat jo kovin tottuneita katselemaan ja kuuntelemaan kaikkia suunnitelmiani! Ovat myös aina välillä kaivuuhommissa ym. mukana. 16v tyttömme on leikannut nurmikkomme jo useamman vuotta, mutta tänä kesänä vuorot ovat vaihtuneet 10vuotiaalle pikkuveljelle. Pari ensimmäistä leikkauskertaa ollaan oltu vieressä katsomassa, että sujuu kaikki pensaiden alusten ym leikkaamiset ja ylipäätään ruohonleikkurin turvallista käyttämistä ollaan käyty yhdessä lävitse. Olemme maksaneet leikkaamisesta taskurahaa eli ei taida nurmikko ehtiä paljon tänä kesänä kasvamaan :P
Haukut ja Pupu
Esittelen tässä samalla nyt vielä meidän rakkaat lemmikit eli kukkapenkeissämme kuopsuttavat myös 9v valkoinen länsiylämaanterrieri mummu Pipsa ja 4v yorkshirenterrieri neiti Maisa ja 6v kääpiöluppakorvakani Kalle.
Maisa kauneusunilla, Pipsa odottelee leikkikaverin heräilyä :)
Kalle kääpiöluppiksen vastuualueena puutarhassa on voikukat :P Luomuvaihtoehto rikkaruohomyrkyille....!
.JPG)
